Karkit ja hampaat eivät ole toistensa vihollisia, kunhan herkuttelulla on selkeä rytmi. Hampaiden kannalta karkkien määrä ei ole ratkaisevin asia. Tärkeämpää on se, kuinka monta kertaa päivässä suu joutuu happohyökkäyksen kohteeksi. Tämä artikkeli on tarkoitettu lapsiperheille, karkkilauantain viettäjille ja kaikille, jotka haluavat nauttia irtokarkeista ja suklaasta ilman turhaa huolta seuraavasta hammaslääkärikäynnistä.
Seuraavassa käydään läpi, mitä suussa tapahtuu karkin jälkeen, mitkä makeiset ovat hampaille hankalimpia ja miten herkuttelun voi rytmittää järkevästi.
Mitä suussa tapahtuu karkin jälkeen
Kun sokeri päätyy suuhun, hammasplakin bakteerit alkavat käyttää sitä ravintonaan ja tuottavat happoja. Suun pH laskee muutamassa minuutissa alle kriittisen rajan, joka on noin 5,5. Silloin hammaskiille alkaa liueta.
Sylki neutraloi happoja ja korjaa kiillettä, mutta siihen menee yleensä 30-60 minuuttia. Hammaslääketieteessä tätä kuvataan Stephanin käyrällä. Jokainen uusi karkki ennen palautumista aloittaa happohyökkäyksen alusta.
Tämä selittää, miksi pussillinen irtokarkkeja yhdellä istumalla rasittaa hampaita vähemmän kuin sama pussi, jota napostellaan kolmen tunnin ajan sohvalla. Sokerin määrä on sama, mutta jälkimmäisessä tapauksessa hampaat ovat happamassa ympäristössä lähes koko illan.
Myytti: sokerin määrä ratkaisee kaiken
Yleinen käsitys on, että mitä vähemmän sokeria, sitä paremmin hampaat voivat. Määrälläkin on merkitystä, mutta tutkimusten mukaan syömiskertojen tiheys painaa enemmän. Ruotsalainen Vipeholm-tutkimus 1940-1950-luvuilla osoitti, että sokerin syöminen aterioiden välissä lisäsi reikiintymistä selvästi enemmän kuin sama sokerimäärä aterian yhteydessä.
Tutkimuksella on myös kulttuurinen jälkivaikutus. Ruotsin lördagsgodis ja suomalainen karkkilauantai perustuvat juuri tähän ajatukseen: herkut kootaan yhteen hetkeen sen sijaan, että niitä syötäisiin pitkin viikkoa. Perheen sääntöjen sopimisesta on kerrottu tarkemmin artikkelissa lasten karkkipäivä ja perheen rajojen sopiminen.
Karkkityypit hampaiden näkökulmasta
Kaikki makeiset eivät käyttäydy suussa samalla tavalla. Kokenut makeisalan asiantuntija arvioi karkin kolmella kysymyksellä: kuinka kauan se viipyy suussa, tarttuuko se hampaisiin ja onko se hapan.
Kovat karkit ja tikkarit ovat hampaille raskaimpia, koska yksi karamelli voi sulaa suussa 10-15 minuuttia. Puolen tunnin aikana imeskellyt kolme karamellia tarkoittavat käytännössä yhtä pitkää happohyökkäystä.
Toffeet, lakritsi ja tahmeat viinikumit tarttuvat hampaiden pinnoille ja poskihampaiden uurteisiin. Pehmeä makea lakritsi on tässä mielessä hankalampi kuin kova suolalakritsi tai salmiakkipastilli, koska se jää helposti hampaiden väleihin.
Happamat karkit ovat oma lukunsa. Sitruunahapolla kuorrutetut hedelmäkarkit ja hapankarkit, kuten happamat kumikarkit tai sour-tyyppiset tuontikarkit, eivät aiheuta pelkästään reikiä. Ne voivat myös syövyttää kiillettä suoraan. Tätä kutsutaan eroosioksi, ja sen voi saada myös sokerittomista karkeista.
Suklaa on yllättävän armollinen vaihtoehto. Maitosuklaa ja tumma suklaa sulavat suussa nopeasti eivätkä jää tahmeaksi kerrokseksi hampaisiin. Fazerin Sininen tai tumma 70 % levy on siis hampaiden kannalta parempi valinta kuin samanpainoinen määrä toffeeta. Sokeria suklaassa on silti, eikä se tee siitä terveysruokaa.
Ksylitoli ja sokerittomat vaihtoehdot
Suomi on ksylitolin kotimaa. Turun yliopistossa 1970-luvulla tehdyt tutkimukset tekivät ksylitolipurukumista suomalaisille tutun tuotteen, ja esimerkiksi Jenkki on ollut kauppojen kassoilla vuosikymmeniä. Plakin bakteerit eivät pysty käyttämään ksylitolia samalla tavalla kuin sokeria, joten se ei käynnistä samanlaista happohyökkäystä.
Ammattilainen suosittelee ksylitolipurukumia tai -pastillia aterian tai herkkuhetken jälkeen noin viiden minuutin ajan. Se lisää syljen eritystä, ja sylki nopeuttaa pH:n palautumista. Sokerittomista makeutusaineista ja niiden mausta on kerrottu lisää artikkelissa sokerittomat makeiset – makeutusaineet ja maku.
Tähän liittyy kuitenkin poikkeus. Sokeriton ei aina tarkoita hammasystävällistä. Jos sokerittomassa hapankarkissa on paljon sitruuna- tai omenahappoa, kiilteen eroosioriski on edelleen olemassa. Polyoleilla makeutetut karkit voivat lisäksi suurina määrinä aiheuttaa vatsavaivoja, mistä pakkauksessa on lakisääteinen varoitusmerkintä.
Yleisimmät virheet napostelussa
Ensimmäinen virhe on ”pikkuisen silloin tällöin” -napostelu. Työpöydän karkkikulho, josta otetaan yksi karkki tunnin välein, on hampaiden kannalta huonompi kuin kerralla syöty 150-200 gramman irtokarkkipussi. Napostelija pitää itseään kohtuullisena, mutta hampaat kokevat kahdeksan erillistä happohyökkäystä.
Toinen virhe on hampaiden harjaaminen heti happamien karkkien jälkeen. Happo pehmentää kiilteen pintaa hetkeksi, ja harjaaminen voi silloin kuluttaa sitä. Parempi on huuhtoa suu vedellä, pureskella ksylitolipurukumia ja harjata vasta noin tunnin kuluttua.
Kolmas virhe on karkki iltapesun jälkeen. Yöllä syljeneritys vähenee huomattavasti, joten sokeri ja hapot vaikuttavat pidempään. Elokuvaillan karkkipussi kannattaa siis syödä loppuun ennen iltapesua eikä viedä sitä sänkyyn.
Näin rytmität herkuttelun hampaita säästäen
Käytännössä toimiva rutiini on yksinkertainen, ja se sopii sekä karkkilauantaihin että juhliin:
- Kokoa herkut yhteen hetkeen, esimerkiksi ruoan jälkeen tai yhden elokuvan ajaksi.
- Juo vettä karkkien kanssa, älä limsaa tai mehua.
- Aloita kovista karkeista ja tahmeista lakritseista ja lopeta suklaaseen.
- Päätä hetki ksylitolipurukumiin tai -pastilliin.
- Harjaa hampaat vasta noin tunnin kuluttua.
Suomalaisissa juhlissa, kuten synttäreillä tai valmistujaisissa, karkkipöytä on usein auki koko iltapäivän. Silloin rytmin hallinta on vaikeampaa. Juhlien järjestäjä voi auttaa tuomalla karkit pöytään esimerkiksi kakun yhteydessä eikä heti vieraiden saapuessa. Ksylitolipastillikulho karkkien vieressä on pieni mutta toimiva lisä.
Lahjaa valitsevalle tämä on käytännön vinkki. Konvehtirasia tai suklaalevy rasittaa hampaita vähemmän kuin tikkaripakkaus tai suuri pussi happamia kumikarkkeja, ja samalla se on helppo jakaa kerralla.
UKK
Onko lakritsi hampaille huonompi kuin suklaa?
Pehmeä ja makea lakritsi tarttuu hampaisiin ja viipyy suussa pidempään kuin suklaa, joten se on yleensä hankalampi vaihtoehto. Kova suolalakritsi ja salmiakki tarttuvat vähemmän, mutta niissäkin on yleensä sokeria.
Kannattaako karkkien jälkeen harjata hampaat heti?
Ei happamien karkkien jälkeen. Huuhtele suu vedellä, pureskele ksylitolipurukumia ja harjaa noin tunnin kuluttua, kun kiilteen pinta on taas kovettunut.
Ovatko sokerittomat karkit täysin harmittomia hampaille?
Eivät välttämättä. Ksylitolilla makeutetut tuotteet eivät aiheuta reikiintymistä samalla tavalla kuin sokeri, mutta happamat sokerittomat karkit voivat silti syövyttää kiillettä.
Rytmi ratkaisee enemmän kuin karkkipussin koko
Hampaiden kannalta tärkein asia on herkkuhetkien määrä päivässä. Yksi rajattu herkkuhetki, vesi juomana ja ksylitoli lopuksi on toimiva perusta, joka sopii yhtä hyvin karkkilauantaihin kuin juhlapöytään. Kun valitset karkkeja, kiinnitä huomiota siihen, kuinka kauan karkki viipyy suussa, tarttuuko se hampaisiin ja onko se hapan. Kohtuudella ja hyvällä rytmillä sekä suklaasta että salmiakista voi nauttia ilman huonoa omatuntoa.