Lakritsi jakaa suomalaiset, ja sen ympärille on vuosikymmenten aikana kertynyt sitkeitä uskomuksia. Tässä artikkelissa käydään läpi lakritsiin liittyvät myytit ja tosiasiat: mistä musta väri tulee, miten salmiakki eroaa lakritsista ja mitä pakkausmerkinnät oikeasti kertovat. Tiedoista on hyötyä irtokarkkihyllyllä, lahjaa valitessa ja varsinkin silloin, kun ostat lakritsia jollekulle, jolla on erityisruokavalio.
Mistä lakritsi oikeasti tehdään
Lakritsin makuaine on lakritsiuute. Se saadaan lakritsikasvin (Glycyrrhiza glabra) juuresta, jota viljellään muun muassa Välimeren alueella, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Uutteen makeus perustuu glykyrritsiiniin, joka maistuu moninkertaisesti sokeria makeammalta.
Uute on silti vain pieni osa tuotetta. Tyypillisessä suomalaisessa pehmeässä lakritsissa pääraaka-aineet ovat vehnäjauho, sokeri tai siirappi ja melassi. Lakritsiuutetta on mukana usein vain muutamia prosentteja. Siksi kaksi pinnalta samannäköistä tankoa voivat maistua aivan erilaisilta. Ratkaisevaa on uutteen määrä, jauhon laatu ja se, kuinka kauan massaa keitetään.
Lakritsiin liittyvät myytit, jotka kumoutuvat aineosaluettelossa
Myytti 1: Musta väri tulee lakritsijuuresta. Lakritsiuute on tummanruskeaa, ei syvän mustaa. Kiiltävä musta sävy tehdään yleensä kasviperäisellä hiilellä (E153), sokeriväriä käyttämällä tai melassin avulla. Väri ei siis kerro, paljonko tuotteessa on lakritsia.
Myytti 2: Salmiakki on vain vahvaa lakritsia. Salmiakin maku tulee ammoniumkloridista eli salmiakkisuolasta, ei lakritsijuuresta. Monessa salmiakkituotteessa on myös lakritsia, mutta esimerkiksi osa salmiakkipastilleista ja -jauheista sisältää pelkkää salmiakkisuolaa ja sokeria. Suolalakritsi taas on usein tavallista lakritsia, jonka pinnalle on lisätty suolaa tai salmiakkia. Eri tyylejä on käsitelty tarkemmin artikkelissa salmiakin tyypeistä ja makuyhdistelmistä.
Myytti 3: Punainen lakritsi on maustettua lakritsia. Mansikka-, vadelma- ja kirsikkalakritsissa ei useimmiten ole lainkaan lakritsiuutetta. Nimi viittaa muotoon ja koostumukseen, ei raaka-aineeseen. Tällä on merkitystä, jos joku haluaa välttää glykyrritsiiniä mutta pitää lakritsin sitkeydestä.
Myytti 4: Lakritsi on aina vegaanista ja gluteenitonta. Kumpikaan ei pidä automaattisesti paikkaansa. Vehnäjauho tekee tavallisesta lakritsista gluteenia sisältävän tuotteen, ja kiilto voi tulla mehiläisvahasta (E901) tai sellakasta (E904). Gluteenittomat lakritsit tehdään yleensä maissi- tai riisitärkkelyksellä. Niiden koostumus on usein hieman tiiviimpi.
Myytti 5: Lakritsi ja anis ovat sama maku. Aniksen maku tulee anetolista, lakritsin taas glykyrritsiinistä. Hollantilaisessa dropissa käytetään paljon anista, ja siksi se maistuu suomalaisen suussa usein vieraalta. Suomalaisessa lakritsissa anista on yleensä vähän tai ei ollenkaan.
Glykyrritsiini ja pakkausmerkinnät – mitä tosiasiat kertovat
Lakritsin ainoa todellinen terveyskysymys liittyy glykyrritsiiniin. Kun sitä saadaan runsaasti pitkän ajan kuluessa, se voi nostaa verenpainetta ja vaikuttaa elimistön kaliumtasapainoon. Siksi EU:n elintarviketietoasetus vaatii lisämerkinnät. Jos makeisessa on glykyrritsiinihappoa yli tietyn rajan, pakkauksessa pitää lukea ”sisältää lakritsia”. Kun pitoisuus on vielä suurempi, merkintään lisätään huomautus, että verenpainetautia sairastavien tulisi välttää liiallista käyttöä.
Ruokavirasto neuvoo raskaana olevia välttämään runsasta lakritsin syömistä. Muille kohtuus riittää ohjeeksi, eikä satunnainen pussillinen ole syy huoleen. Tutkimustietoa on koottu tarkemmin artikkeliin lakritsista ja terveydestä.
Irtokarkkien kohdalla merkinnät ovat hyllyn tai laatikon tuoteselosteessa, eivät pussissa. Kokenut ostaja katsoo selosteen ennen kuin kauhoo, sillä samannäköisten mustien karkkien glykyrritsiinipitoisuus voi vaihdella paljon.
Pehmeä, kova ja suolainen – tyylit ja hinnat vertailussa
Suomessa lakritsi tarkoittaa yleensä pehmeää, vehnäpohjaista tankoa tai patukkaa. Jyväskylän Vaajakoskella toimiva Panda tunnetaan juuri tästä tyylistä. Kouvolan Lakritsi ja Halva ovat yhtä lailla vakiintuneita kotimaisia nimiä. Ruotsalainen Malaco ja Cloetta tuovat hyllyille enemmän kovia ja suolaisia vaihtoehtoja.
Hinnoissa erot ovat selvät. Irtolakritsin kilohinta on suomalaisissa karkkikaupoissa tyypillisesti noin 12-20 €. Merkkituotteiden pakatut patukat ja pussit maksavat usein 15-30 €/kg. Pienpanimoiden ja käsityönä tehdyn lakritsin hinta voi nousta 40-80 euroon kilolta, ja siinä on yleensä enemmän uutetta ja lyhyempi aineosaluettelo.
Hinta ei silti suoraan kerro mausta. Halvempi tanko voi olla juuri se pehmeä, makea klassikko, jota ostaja hakee. Kallis käsityölakritsi taas voi olla niin voimakas, ettei se sovi juhlapöydän sekoitukseen.
Tavallinen tilanne lahjaostoksilla: suomalainen tuo ulkomaiselle kollegalle ”tyypillisiä suomalaisia karkkeja” ja valitsee pussin vahvinta salmiakkia. Vastaanottaja maistaa yhden ja pussi jää pöydälle. Ensikertalaiselle pehmeä makea lakritsi tai miedosti suolattu patukka on paljon parempi ensikosketus. Salmiakki kannattaa antaa erikseen, pienenä kokeiluna ja varoituksen kera.
Yleisimmät virheet lakritsia ostaessa
Samat kompastuskivet toistuvat karkkikaupassa vuodesta toiseen:
Värin pitäminen laadun mittarina. Syvä musta kertoo väriaineesta, ei uutteen määrästä.
Gluteenittomuuden olettaminen. Keliaakikolle tavallinen lakritsi on lähes aina sopimaton, ellei pakkauksessa erikseen lue toisin.
Sekoitetaan suolalakritsi ja salmiakki. Juhlakarkkeihin ostettu ”suolainen” sekoitus voi olla lapsille liian voimakas, jos siinä on puhdasta salmiakkia.
Liian suuri ostos tuntemattomaa tuotetta. Erikoislakritsia kannattaa ostaa ensin 100-200 g:n erä ennen kuin tilaa kilon.
Kesällä on lisäksi yksi poikkeus: pehmeä lakritsi kuivuu ja kovettuu avonaisessa pussissa nopeasti. Suljettava rasia pitää sen syötävänä viikkoja pidempään.
UKK
Onko kaikessa mustassa karkissa lakritsia?
Ei ole. Musta väri tulee usein kasviperäisestä hiilestä tai sokerivärista. Osassa mustista karkeista maku on pelkkää salmiakkia tai anista. Lakritsiuute näkyy aineosaluettelossa nimellä lakritsiuute tai lakritsijuuriuute.
Voiko keliaakikko syödä lakritsia?
Tavallinen lakritsi sisältää vehnäjauhoa, joten se ei sovi keliaakikolle. Markkinoilla on gluteenittomia lakritseja, joissa käytetään maissi- tai riisitärkkelystä. Ne tunnistaa pakkauksen gluteenittomuusmerkinnästä.
Onko salmiakki suomalainen keksintö?
Salmiakki on pohjoismainen ja hollantilainen erikoisuus, ei pelkästään suomalainen. Suomi kuuluu silti suurimpiin salmiakin kuluttajamaihin, ja kotimaisten valmistajien suolaisia tuotteita viedään ulkomaille juuri tämän maineen vuoksi.
Lue seloste ennen värin perusteella valitsemista
Suurin osa lakritsimyyteistä kumoutuu, kun lukee tuoteselosteen. Siitä näet, onko tuotteessa oikeaa lakritsiuutetta, onko maku peräisin salmiakista vai aniksesta ja sopiiko tuote gluteenittomaan tai vegaaniseen ruokavalioon. Valitse makean ja pehmeän, suolaisen tai kovan lakritsin välillä sen mukaan, kenelle karkit ovat menossa. Jos et tunne tuotetta entuudestaan, osta ensin pieni määrä kokeiltavaksi.